Kevät on taas tullut meille Kutinaan: hedelmäpuut kukkivat, linnut laulavat ja ruoho on vihreää. Niin, missä se ruoho taas olikaan vihreämpää?
Naapurustossamme istutetaan parhaillaan perunaa ja leikataan viiniköynnöksiä. Siinä työn lomassa miehet vertailevat kuinka paljon kullakin naapurilla on maita ja mantuja, päivittelevät minkälaisella autolla joku naapureista ajaa tai vertailevat miltä kenenkin emäntä näyttää.
Naisten kanssa juodaan päiväkahvit terassilla lämpimässä iltapäivän auringossa. Vertailua kuulee usein tässäkin seurassa: Kenen elämä on ollut rankinta, kuka on Hannu-Hanhi, kenen pihalla on kauneimmat kukat, kuka käyttää kalleimpia vaatteita.
Pietarikin halusi kerran vertailla omaansa ja Johanneksen elämää. Siihen hän sai Jeesukselta kovan vastauksen: Mitä se sinulle kuuluu! Seuraa sinä minua!
Kotimme vieressä on iso niitty, jolle paimen jodattaa lampaansa joka aamu. Lampaat syövät tyytyväisenoloisina ja ovat taas valmiit lähtemään kun paimen niitä patistaa kotiin päin.
Seuraillessani taas tänä keväänä naapurustomme elämää sen miehiä, naisia ja lampaita, olen tullut siihen tulokseen, että ruoho on vihreämpää siellä missä keskitytään seuraamaan paimenta. Siellä missä ei vilkuilla turhaan sivuille vaan seurataan vain Jeesusta – kuljetaan jokainen sitä polkua, jonka paimen on kuin mittatilaustyönä jokaiselle erikseen valmistanut.
Elina Braz de Almeida
Lähetystyöntekijä, Kroatia