Toukokuu

Yllätän itseni seuraamasta aamun lehdestä auringon nousu- ja laskuaikoja kuin parastakin jännitystarinaa. Tunnen suurta mielihyvää jokaisesta lisääntyvästä päivänvalon minuutista. Valoisa aika kirii kukonaskelista jänönloikkiin, ja samalla päivä alkaa aamu aamulta helpommin.

Yritän pysähtyä ja tarttua hetkeen, vaikka kevään valo paljastaa kodin nurkista talven pimeyden armeliaasti kätkemän nuhjuisuuden ja nurkkiin kertyneet elämän jäljet. Auringon säteet muuttavat ikkunat harmaiksi ja tanssittavat pölyhiukkasia. Yritän olla tuhlaamatta kevättä siivouksesta murehtimiseen, vaikka omatunto kolkuttaakin.

Kevät livahtaa vauhtiin päästyään kesän tieltä aina liian nopeasti. Auringonnousut karkaavat heräämisajasta ja koivujen hiirenkorvat vaihtuvat liian nopeasti kesän vihreään. Perheen nuorin odottaa koulun päättymistä malttamattomana, viimeiset kituviikot tuntuvat matelevan tuskastuttavan hitaasti. Toive kesätyöpaikan löytymisestä itää vielä.

Kesäloman odotus tuntuu mukavalle. Odotan hitaita aamuja, lokoisia iltoja ja ulkona kuivuneen pyykin tuoksua. Tulevana kesänä nautin kaikista päivistä, myös niistä viileistä ja sateisista, jolloin kaappien siivous kutsuu. Enkä murehdi etukäteen päivän lyhenemistä.

Riitta-Liisa Hahtala