Tuunausta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Tuunausta tai jotain sen suuntaista

Tunnustaudun tuunaajaksi. Pidän kirpputoreilla kiertämisestä, kierrätyskeskuksissa vaeltelusta ja ullakkojen tutkimisesta. Näen rikkinäisissä, vanhoissa ja ruosteisissa esineissä monenmoisia mahdollisuuksia.

Niinpä kotiini on vuosien varrella kerääntynyt koko joukko kaikenlaista romua: rikkinäisiä tuoleja, ruosteisia rautalankakeriä, romahtamispisteessä olevia ja hyönteisten syömiä pöytiä, pahvisia kenkälaatikoista ynnä muuta potentiaalista tuunausmateriaalia.

Olen myös innokas Strömsö-fani. Sydäntäni lämmittää, kun tuon rakastettavan puuhasteluohjelman Jim lausahtaa: ”Den som spar, har.” Se on totisesti ollut mottoni viimeiset noin kymmenen vuotta. Olen jopa ostanut kirjan, joka esittelee kyseisen ohjelman parhaita paloja. Ja muutenkin kirjahyllyssäni on 138 kappaletta (laskin ne) erilaisia käsityö-, kodinsisustus-, remontti- ja tuunauskirjaa.

Mutta, mutta. Nyt on tilanne se, että kotini pursuaa yli äyräiden näitä toteuttamistaan odottelevia kohteita. Kellarissa on yksi huone täynnään lattiasta kattoon maalipurkkeja, multasäkkejä, heloja, purkkeja, kuviopapereita, nauhoja, pensseleitä, sahoja, vasaroita, hiomakoneita ja vielä yksi katkaisujiirisaha… Työhuoneessani on joka paikassa sellaisia pienemmän kaliiperin näpertelytarvikkeita: teippiä, silkkipaperia, vanhoja lehtiä, nappeja, kankaita, paperinarua, 16 mapillista (laskin nekin) mitä erilaisimpia lehdistä ja lainakirjoista talteen otettuja ohjeita.

Ei ihme, että puolisoni on alkanut viime aikoina katsella minua hiukan vinosti, kun kerron meneväni kirppikselle. Viisaana miehenä hän ei (vielä) ole maininnut mitään kodissamme vallitsevasta yliroinaisuudesta.

Miksi ihmeessä kaikki sisustus- ja tuunauskirjat antavat niin ihanan kuvan kaikista valmiista projekteista? Kun itse alan värkätä jotain jonkin kirjan ohjeen mukaan, en voi kun ihmetellä sitä valtavaa eroa, mikä vallitsee kirjan kuvituksen ja oman tekeleeni välillä.

Milloinkahan elämässä tulee se aika, jolloin voin - niin kuin strömsöläiset -  omistaa elämäni ihanalle puuhastelulle, valmiiden töiden ihastelulle ja pihaterassilla istumiselle juoden omatekoista teetä omatekoisesta ja upeasta mukista?  Kun saisi valmiiksi edes sen toissa vuonna aloittamani tilkkupeiton… Pitäisikö ottaa virkavapaata?

Vaan toisaalta: eikö olekin niin, että unelmat ovat se ihana arkipäivän kimalle, joka antaa piristystä? Kun istuu puuduttavassa kokouksessa kolmatta tuntia, on voimaannuttavaa vaipua unelmoimaan siitä pöydästä, joka odottaa mosaiikkipintaa autotallissa (ovatkohan hiiret jo syöneet sen?). Tai kun pää alkaa sauhuta, monenlaisen kiireen keskellä, on mukavaa sulkea tietokone ja mennä kellariin maalaamaan puisia hedelmäkoreja kesäkukkia varten tai taivuttamaan ruosteisia rautalankoja kransseiksi. Onkohan kuitenkin niin, että matka on vähintään yhtä tärkeä kuin päämäärä?

Kun ompelin tänään tyynyliinoja lahjakasi antamaani kokovartalotyynyyn, iloitsin siitä, että yläkerran työskentelyhuoneen yksi kaappi on täynnään kankaita. Eipä tarvinnut lähteä mistään hakemaan, vaan sain valita omasta (ylirunsaasta) valikoimastani. Voi nimittäin olla niin, että ennen kuin ehdin kangaskauppaan, koko inspiraatio tyynyliinojen ompelemisesta on jo ehtinyt haihtua.

Niin että ehkä kuitenkin arvostan kotiini kertynyttä roinaa. Den som spar, har. Mutta puolisoni tähden olen ollut jo noin kaksi kuukautta kirppispaastolla. Kun minuun iskee halu näpelöidä kaikenlaista romua, menen kirppiksen sijasta omaan kellariin ja autotalliin.

Ann-Maarit Joenperä
Kellokosken oma pappi

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: