Vammaisten asema Etiopiassa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kokemuksia ja mietteitä vammaisten asemasta Etiopiassa

Palasin pari viikkoa sitten Etiopiasta. Olin siellä kaksi kuukautta vammaistyön asiantuntijatehtävissä Etiopian Mekane Yesus-kirkon Dessien synodissa (suomalaisittain lähellä hiippakuntaa).

Syksyllä minun pitäisi mennä vielä toiselle kahden kuukauden jaksolle. Työpaikka on minulle hyvin tuttu aidsorpolapsityöstä ja lasten ja nuorten toimintakeskuksista.

Vammaistyö on uusi työmuoto synodin toiminnassa. Kirkon piirissä on tajuttu vammaisten erittäin vaikea asema, mutta varoja työhön ei ole ollut. Tämä viime vuonna aloitettu työ rahoitetaan Suomen Lähetysseuran kautta tulevilla kehitysyhteistyövaroilla.

Kävin kymmenissä kodeissa etiopialaisten työtovereitteni ja vapaaehtoisten kotikävijöitten kanssa Dessien ja Kombolchan kaupungeissa. Näin vaikeasti kehitysvammaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät pääse itse liikkumaan. He saavat jatkuvasti epilepsiakohtauksia, koska heillä ei ole asianmukaista lääkitystä.

Lääkityksen puute johtuu osittain tiedon puutteesta, mutta useimmiten varojen puutteesta. Vammaiset ovat köyhimmistä ihmisistä köyhimpiä. Usein edelleenkin luullaan, että vammaisuus on seurausta synneistä tai että pahat henget aiheuttavat sitä.

Suurin osa vammaisista ei koskaan pääse kouluun. Vaikeasti vammaisilla ei ole ollenkaan mahdollisuutta koulunkäyntiin edes teoriassa. Kouluilla ei ole mitään mahdollisuuksia heitä opettaa.

Sokeitten ja kuurojen asema on myös vaikea. Näkövammaisen liikkuminen vaikeakulkuisissa paikoissa on heille erittäin vaativaa. Erityisesti ongelmia tuottavat hyvin alkeelliset vessat, jotka ovat pelkkiä kuoppia maassa harvalla puuristikolla varustettuna. Sokeat hukkaavat jopa keppinsä siellä ja pelkäävät itse putoamista vessakuoppaan. Kuuroja pidetään tyhminä, koska he eivät osaa puhua. Asunto-olot ovat kurjat.

Huhtikuussa aloitettiin Dessien ja Kombolchan lasten ja nuorten toimintakeskuksissa vaikeavammaisten lasten ryhmät, jotka kokoontuvat aluksi molemmissa kaupungeissa kaksi kertaa kuukaudessa. Ensi vuonna on tarkoitus jatkaa useammin.

Monien lasten äidit ovat yksinhuoltajia, eivätkä he pääse hankkimaan elantoaan muutoin kuin jättämällä vaikeavammainen lapsi yksin kotiin ja samalla toivoen, että lapsi selviäisi hengissä hänen poissaollessaan.

Minua on paljon mietityttänyt kehitysyhteistyöhankkeiden periaatteet, joista osa ei sovellu vammaistyöhön ollenkaan. Mitä ovat työn kestävät tulokset, kun ei voida oikeasti auttaa.

Kaikista köyhimmät ihmiset tarvitsevat ensin taloudellista apua, jotta ylipäätään minkäänlainen elämä on mahdollista. Rahaa tarvitaan vuokraan, ruokaan, lääkkeisiin. Jos ei ole rahaa esimerkiksi epilepsialääkkeiden ostoon, ei voi mitenkään olettaa vammaisen tilan paranevan! Liikuntavammaisia voidaan kouluttaa ja tukea ammatin aloittamisessa. Koululaisia tuetaan koulutarvikkein ja tukiopetuksella. Koulutuksella saadaan kestäviä tuloksia, mutta kouluaikana tarvitaan taloudellista tukea perheille ja yksilöille. Se ei ole mahdollista kehitysyhteistyövaroista. Tällaisia sääntöjä tehdään meillä hyvinvointivaltion näkökulmasta katsoen. Miten päästä ulos köyhyyden kierteestä?

Vammainen ihminen on samanlainen kuin muutkin ihmiset, vaikka hänellä onkin jokin elämää hankaloittava vamma. Vammainen ei saa olla yksinomaan hyväntekeväisyyden kohde ja sen varassa. Hänellä on ihmisarvo ja ihmisoikeudet.

Maailman köyhimpiin maihin kuuluvalla Etiopian valtiolla ei ole varoja hoitaa vammaisiaan. Vammaisen kohtalona on ollut olla kerjäläinen, jolle muiden kuuluu antaa almuja. Ihmiset, joita kohtasin työtovereitteni kanssa vammaisten kodeissa, olivat äärettömän kiitollisia siitä, että nyt heidät on huomattu, ja heidän kodissaan käy vieraita.

Pirkko Nummela

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: