Mistä on kevät tehty? Linnunlaulusta, lämmöstä, grillikauden aloittamisesta, puutarhan hoidosta, lekottelusta, kesälomasuunnitelmista, valmistujaisjuhlista, ulkoilusta...
Kevät tempaa mukaansa omilla jutuillaan. Töissäkin on jotenkin leppoisampaa. Kun ajelee Tuusulan pitäjää ristiin rastiin, on mukavampi startata kuivaan ja valoisaan kesäkeliin kuin talven liukkaisiin ja pimeisiin. Eikä tarvitse joka käänteessä ajatella mitä päällensä laittaisi, että tarkenisi.
Kevättä ja kesää osaa varmaan enemmän arvostaa, kun siihen tulee pimeän ja kylmän kautta. Ikuista kesää ei osaisi arvostaa samalla tavalla.
Vähän sama juttu kuin että jos kaikki on juhlaa, niin mikään ei ole juhlaa. Tai terveyttä osaa arvostaa sairauden jälkeen. Ja loma tuntuu enemmän lomalta, kun on ensin tehnyt töitä. Samoin sovinto tuntuu hyvältä riidan jälkeen ja seura yksinäisyyden jälkeen. Listaa voisi jatkaa ilmeisesti vaikka kuinka pitkälle.
Ehkä ei olekaan huono asia, että elämä rytmittyy tällä tavalla, että siinä on erilaisia jaksoja. Näin tuumasi saarnaajakin: "Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla." (Saarn. 3:1)
Tällaiset vaihtelut näyttävät kuuluvan ihmisen osaan. Ehkäpä ne kasvattavat, ja ainakin ne saavat kokemaan ihmisen osan eri vivahteissaan, vaikka jokainen vaihe ei niin hyvältä tuntuisikaan. Vaikka nämä ajatukset tuskin lohduttavat sitä, joka kyntää niin syvällä, etteivät voimat tunnu riittävän.
Myös armo tuntuu armolta sitten, kun on ensin tuntenut itsensä syntiseksi. Syyllisyys onkin varmaan lopulta ihan tarpeellista ja hyväksi, kunhan siihen ei jää, vaan uskoo saaneensa anteeksi.
Voisiko oppia elämään täydesti jokaisessa vaiheessa tai vähintäänkin sietämään omaa tilannettaan? Siihen rohkaistaan uskon kautta: "Suuri rikkauden lähde usko kyllä onkin, kun tyydymme siihen mitä meillä on." (1. Tim. 6:6)
Nautitaan nyt keväästä ja kesästä. Ja toivottavasti löydämme kestävyyttä ja tyytyväisyyttä siihen vaiheeseen, jota kukin elämme.
Lauri Seppänen
kappalainen