Tämän kysymyksen esitti ulkomaalainen ystäväni ollessaan ensimmäistä kertaa sekä Suomessa että Tuusulassa.
Ajattelin oitis, että koska jumalanpalvelusta sanotaan seurakuntaelämän keskukseksi, niin sinne!
Mutta messun jälkeen ystäväni totesi ikään kuin anteeksipyydellen: "Teillä on kovin hiljainen seurakunta; ihmisethän eivät puhuneet toisilleen juuri lainkaan! Tämäkö oli Tuusulan seurakunta?"
No ei sitten. Vein hänet seuraavaksi pappilaan, työntekijöiden keskuuteen. Siellähän sitä puhetta ja yhteistä hauskanpitoa (ainakin Facebookin mukaan) tuntuu olevan.
"Ihmiset olivat kyllä mukavia, mutta yhteisö vaikutti hieman sisäänlämpiävältä. Oliko tämä tosiaan Tuusulan seurakunta?"
Tässä vaiheessa teki mieli luovuttaa. Minkälaista seurakuntaa ystäväni oikein etsi?
Entä Sinä? Missä on Sinun seurakuntasi?
Esko Makkonen
Niksu 5.4.2020 12:18
näinä karanteenin ikävinä aikoina. Kiitos hienoista lauluista ja säestyksistä - minulle henkilökohtiaisesti musiikki ja luonto ovat lähempänä uskontoa - siis uskoa johonkin itseä suurempaan ja hyvään - kuin tuomitsevat ja joskus yli hilseen menevät saarnat.
Mutta millaista seurakuntaa etsisin, jos sellaista tarvitsisin?
Olen asunut jonkin aikaa sekä Kanadassa että Australiassa, jossa seurakunta kokoontui esim. sunnuntailounaalle, johon jokainen toi tullessaan jotain syötävää. En tietenkään tuntenut ketään muita kuin paikallisen ystäväperheeni, joten vain katselin ja kuuntelin. Keskusteltiin ruuasta, kuulumisista, ilmasta, sairaudesta...ihan mistä vaan paitsi uskonnosta. Toki pappikin oli mukana, mutta ei johdattanut puhetta ruokarukouksen jälkeen. Hänkin vain nautti seurasta ja välittömästä tunnelmasta. Tämä siis Kanadassa.
Australiassa, kirkkoon uteliaisuuttani astuessa, joku nainen nousi penkkirivin päästä, tervehti minua kädestä pitäen ja kuiskaten toivotti minut tervetulleeksi (tulin kesken messun) ja keskusteli hiljaa kanssani hetken. Sitten istuimme penkkiin ja seurasimme messua, jonka kaava oli minulle ihan outo.
Seurakunta ei mielestäni ole joku ilmassa roikkuva käsite, vaan joukko ihmisiä jotka kokoontuvat yhteen, oppivat tuntemaan toisiaan ja auttavat toisiaan (kuten lestadiolaiset Suomessa).ihan arkipäiväisessä elämässä. Jollain huoltoasemalla joku mies tuli juttelemaan, kun ajoimme järville. Perheen jäsenistä ei kukaan tuntenut miestä, mutta joku muisti että hän oli siellä-ja-siellä seurakunnan tapahtumassa. Tai ns. Bibel Campillä - joka sekin jäi minulle tuntemattomaksi käsitteeksi. Ne kai ovat koko perheelle, jossain...
Sellaisen seurakunnan haluaisin. Mutta pidän omastani - metsäpoluista, joutsenten pesänteosta, sorsien iltakokouksista pihallamme. Ja musiikista.