Viime lauantaina sain puolenpäivän aikaan puhelun, jossa minulle kerrottiin, että vuonna 1800 valmistuneen kirkkomme vanhin kirkonkello oli hävinnyt, varastettu. Aluksi en uskonut kuulemaani. Kellohan oli suuren suuri ja painoi varmasti satoja kiloja, ainakin minun mielessäni. Oliko kuulemani juttu vitsi? Ei ollut. Sen kertoi suntiomme järkyttynyt ja ihmettelevä ääni.
Ensimmäisenä kysyin itseltäni, että miksi ihmeessä, joku varastaa 1700- luvun vanhan, vähän jo halkeilleenkin kirkonkellon. En keksinyt vastausta.
Seuraavana päivänä olin jo tietävämpi. Minua viisaammat kertoivat, että tänä päivänä kirkonkellot ovat kovaa valuuttaa, koska ne voidaan sulattaa ja myydä sitten metalliiseoksena kalliiiseen hintaan.
Raha ratkaisi siis tämän kellon kohtalon.
Aina kun puhutaan rahasta, sitä toivoo ja rukoilee, että omassa elämässä raha ei tulisi koskaan niin tärkeäksi, että sen vuoksi tekisi mitä vain.
Rahahan ei tuo onnea. Senhän me kaikki tiedämme.
Miksi siitä huolimatta maailmamme niin suuresti rahan ympärillä.? Miksi ajatuksemmme ja tekomme eivät ahkeroi Jumalan ja lähimmäisen asioissa? Miksi pahan tekeminen on helpompaa kuin hyvän?
Vaikeita kysymyksiä, mutta hyviä sellaisia, koska ne ovat meidän ihmisten kysymyksiä. Seurakunta on paikka, jossa jokainen voi kysyä kaikenlaista, "jumalattomiakin" kysymyksiä. Kysymysten kautta löytyy usein vastauksia, jotka voivat auttaa löytämään totuuden, jota meistä kaikki pohjimmiltaan etsivät.
Ulla Rosenqvist
Unto P. 23.9.2013 10:42
Tämän kuullessaan Jeesus sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." Luuk. 18:22
Jos jokainen toimisi näin, niin mitä siitä seuraisi?
Rummukainen 26.9.2013 10:43
Niin että missä seurakunnassa voi kysyä jumalattomia kysymyksiä - jumalanpalveluksessako?