Grande katastrof
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Grande katastrof

Tänään on synkkä päivä. Ei siksi, että ulkona olisi, siellähän on hieno syksyinen auringonpaiste. Mutta olen ajatellut – sitä ei pitäisi tehdä. Se ei johda muuhun kuin synkkään lopputulemaan – tämä maailma on menossa kohti grande katastrofia. Eihän tästä mitään muuta voi tulla, kun koko ajan halutaan enemmän, kulutetaan enemmän, lisäännytään enemmän, välitetään joka päivä vähemmän eikä mistään tingitä.

Onhan toki muitakin ääniä kellossa. Ne sanovat, että pitäisi olla syömättä lihaa, pitäisi olla ostamatta untuvatuotteita, pitäisi ostaa vain eettisesti oikein valmistettuja puutarhakalusteita ja kovapuutuotteita. Pitäisi tukea kehitysmaita, pitäisi auttaa lapsia eri puolilla maailmaa eri järjestöjen kautta. Pitäisi suojella meriä ja pienentää ekologista jalanjälkeä. Pitäisi ostaa kotimaista. Pitäisi boikotoida lapistyövoimaa käyttävien yritysten tuotteita. Ei pitäisi käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja, ei pitäisi kuluttaa yli oman tarpeen. Ei pitäisi ajaa autoilla töihin vaan mennä julkisilla tai ainaki kimppakyydillä…

Olin joitakin vuosia kasvissyöjänä ihan vain siksi, että halusin olla tukematta tuotantoeläinte huonoa kohtelua (erityisesti kuljetukset teuraaksi). Mutta vaikuttiko se oikeasti mihinkään? No eipä varmasti. En osta enää untuvatuotteita, kuultuani millä tavalla untuvat hanhista ja ankoista joissan maissa irrotetaan (ne vain nypitään elävistä huutavista linnuista – kuka ihme sellaista voi edes tehdä!). Mutta lopettaako se untuvatuotannon – ei taatusti.

Tämä kulutusyhteiskunta ja koko maailma on niin kieroon kasvanut ja sairas, että emme enää edes huomaa sitä. On normaalia kohdella eläimiä tai luontoa huonosti, on normaalia aiheuttaa eläimelle kipua, on normaalia sulkea silmät lapsisotilailta. On normaalia riistää toisilta tai alistaa toisia. On normaalia hyväksyä lasten avioliitot joissakin kulttuureissa. On normaalia olla välittämättä.

Minusta meidän pitäisi huutaa, hyppiä, kiljua ja lyödä nyrkkiä pöytään, että näin ei saa tehdä, tämä ei saa jatkua. Mutta mitä siitä seuraisi – loppupeleissä ei mitään. Harva meistä on valmis luopumaan elintasostaan ja saavutetuista eduistaan. Jotkut yksittäiset ihmiset ja ryhmät yrittävät tahoillaan, mutta tosiasia on, että ei tämä tästä enää parempaa suuntaan muutu.

Miksi siis tehdä mitään – siinä kysymykseni. Mitä hyötyä on minun pienistä teoistani tai tekemättä jättämisistäni. Jos en mitään voi muuttaa niin miksi edes yrittää? Pahoin pelkään että suurin osa meistä ajattelee näin – tai sitten ei välitä senkään vertaa. Huonolla omallatunnolla minäkin sitä lihaa taas syön – se kun monesti on paljon helpompaa.

Synkän tästä ajatusketjusta tekee se, että sille ei löydy positiivista loppua. Koska sellaista ei yksinkertaisesti ole. Ellei positiiviseksi lopuksi katsota uskonnollisessa mielessä maailmanloppua ja uuden taivaan ja uuden maan luomista (Jesaja 65:17, Ilm. 21:1). Mutta se onkin jo ihan toinen juttu.

Tuula Rasilainen

 

PS. alla olevat linkit ovat ikävää luettavaa, jos et halua voida pahoin, älä lue niitä. On se niin väärin :(

 

http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/uutiset/silminnakijan-reportaasi-selvittaa-untuvatekstiilien-karmean-alkuperan

http://www.peta.org/issues/animals-used-for-food/cow-transport-slaughter.aspx

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: