Kellojen kääntelyä ja valon etsintää
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kellojen kääntelyä ja valon etsintää

Syksyn pimenevinä iltoina sitä huomaa pohtivansa Pohjolaan saapuneiden esi-isiensä aivoituksia.

Tulivatkohan ne onnettomat kevään korvalla, rakensivat kodin, nauttivat kesän valosta ja lämmöstä ja huomasivat sitten liian myöhään, että pimeys ja kylmyys vyöryvät pohjoisesta. Lumihangessa on myöhäistä pohrata takaisin etelän lämpöön, kun aika menee lämpimänä pysymisessä ja jokapäiväisen leivän etsimisessä.

Eipä olisi esi-isä ymmärtänyt mitään kellojenkaan kääntelystä, kesäaikaan ja takaisin. Kukko kiekui omaan tahtiinsa riippumatta virallisista kelloista tai euroajasta. Päivänvalo ja nälkä rytmittivät elämää. Talvella kannatti maata pidempään, ei pimeässä metsälle päässyt, ellei pöllöjä kuutamossa aikonut evästää.

Nykyisin reikää pimeään tehdään mitä erilaisimmin keinoin. Kirkasvalolamput rytmittävät aamuja kellojen ja työpäivien kiireen mukaan, ja katuvalaistus kirkastaa ulkoilijan askeleet yötä päivää himmentäen tähtitaivaankin. Vaikea on ihmisen miettiä mikä olisi hyvästä, entisaikainen pohjoisen talven pimeän rytmi vai alkukotimme valo ja lämpö Afrikan sylissä.

Riitta-Liisa Hahtala

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: