Terveyden edistäminen on tärkeä asiakastyön osa-alue diakoniassa. Nykyisin se näyttäytyy diakoniatyöntekijän asenteessa kohdata autettava siten, että huomioidaan asiakkaan terveyteen ja mahdolliseen sairauteen liittyvät kysymykset.
Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehittämishanke 2011-2013: Terve sielu terveessä ruumiissa -diakonissat terveydenedistämisen toimijoina, kokosi nykypäivän materiaalia diakonian tueksi asiakkaan terveyden edistämisen kysymyksiin. Hankkeen loppuseminaarissa lokakuun lopulla esiteltiin mm. terveyskyselylomake ja diakonissan salkku vuonna 2013. Salkku sisältää lähinnä nettitikun, jossa on kootusti terveyskysymyksiin liittyvää materiaalia, Raamatun ja virsikirjan sekä verenpainemittarin.
Olipa juuri sopiva hetki kurkistaa menneisyyteen, ja etsiä diakonissan salkkua 50-60-vuotta sitten.
Noina vuosikymmeninä tekivät seurakuntasisaret eli sairaanhoitaja-diakonissat kotisairaanhoitotyötä kunnanlääkärin valvonnassa. Tämä toteutui niin maaseudulla kuin kaupungissakin.
Työn sisältöön kuului potilaiden valmistaminen erilaisiin toimenpiteisiin, jatkohoidosta huolehtiminen sairaalahoidon jälkeen, laboratorionäytteiden ottaminen, injektioiden antaminen, haavahoito ja ompeleiden poistaminen sekä tietysti perushoito, johon kuului potilashygieniasta, liikunnasta ja oikeasta ravitsemuksesta huolehtiminen.
Seurakuntasisaret luopuivat kotisairaanhoitotyöstä uuden kansanterveyslain tullessa voimaan vuonna 1972. Tällöin kunta otti itsenäisesti tehtäväkseen hoitaa kotisairaanhoidon sektorin.
Ilokseni on Tuusulan seurakunnassa jäljellä seurakuntasisarten välineistöä menneiltä ajoilta. Parhaiten niitä on säilynyt Jokelassa. Kellokoskelta löytyy vain muutamat ompeleiden poistoon tarvittavat välineet. Hyrylän välineistö on kadonnut seurakuntasisaren nahkalaukkua ja joitakin saksia ja atuloita lukuunottamatta. Päiväkirjoja on jäljellä vuodesta 1956 alkaen.
Tiedottaja Janne-Antti Latvala otti hienon kuvasarjan Tuusulan seurakuntasisarten työvälineistä n. 1940-luvun loppupuolelta-1960-luvun lopulle.
Rohkenen vielä blogikirjoituksen lopuksi pyytää: jos löydät välineistöä, joka liittyy ko. aiheeseen ja ovat oletettavasti peräisin seurakunnasta, toimitathan välineet allekirjoittaneelle. Toivomme diakoniatiimissä, että saisimme tavarat esille kaikkien ihailtavaksi uuteen seurakuntakeskukseen.
Tarja Tonteri
entinen diakoniapappi 1.12.2013 18:41
ohessa "diakoonitar" (niinkuin häntä silloin seurakunnassa kutsuttiin) toimi myös sielunhoitajana niissä kodeissa, joissa hän vieraili. työlaukusta löytyi siis desiaineiden lisäksi virsikirja ja Raamattu.
Tarja Tonteri 5.12.2013 15:15
Diakonian historia kertoo, että sisaret maaseudulla sairaanhoidollisten tehtävien lisäksi lypsivät tarvittaessa lehmät, pesivät vainajat, huolehtivat tarvittaessa lapsista ja vanhuksista jne. Varmasti heidän hygieniaosaamisensa oli huippuluokkaa jo tuona aikana, saivathan he jo tuolloin sairaanhoitajan koulutuksen. Perinteinen hoitotyö esim. lääkkeiden jakaminen ja haavahoidot oli päätehtävä, kuten tietysti myös sielunhoito.