Iltarukouksessa on voimaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Iltarukouksessa on voimaa

Minulla on tapana jokaisessa kastepuheessa muistuttaa iltarukouksen merkityksestä. Pienenä opetettu iltarukous antaa turvallisuuden tunnetta ja tekee rukouksesta luonnollisen asian.

Joku on sanonut, että kirkon tulevaisuus luodaan lastenkamarin sängyn laidalla eikä kirkolliskokouksen päätöksissä.

Lapsissa on kirkon tuleva voimavara. Moni julkisuuden henkilö, muistaakseni ainakin Tero Pitkämäki ja Jope Ruonansuu ja monet muutkin ovat kertoneet, että äidin opettama iltarukous ja tapa rukoilla illalla nukkumaan käydessä on säilynyt tähän päivään saakka. On myös suuri lahja, jos lapsella on rukoilevat vanhemmat.

Raamatun sanat ”Minä johdatan teitä, kun te kuljette rukoillen” (Jer. 30:9 vanha käännös) on rohkaiseva lupaus jokaiselle itsensä heikoksi rukoilijaksi tuntevalle.

Myös se lupaus, että kun me itse emme osaa rukoilla, ”Pyhä Henki rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin” (Room.8).

Jeesus sanoo, että Taivaallinen Isämme kyllä tietää mitä me tarvitsemme jo ennen kuin olemme pyytäneetkään. Hän vastaa rukouksiimme tahtonsa mukaan. Pienessä ja vaatimattomassakin rukouksessa on voimaa.

Minullekin opetettiin pienenä iltarukous, jonka muistan vieläkin: ”Tule, Jeesus, lapses luo, armos siunaukses suo, tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa. Aamen.”

Lapsena iltarutiineihin kuului, että isä kertoi itse keksimäänsä kertomusta, joka päättyi siihen, että ”jatkuu huomenna.” Sen jälkeen oli vuorossa iltarukous. Vieläkin ihmettelen, miten isä keksi joka ilta uutta tarinaa, joka tuntui aivan todelliselta ja jännittävältä.

Lopuksi kerron kuulemani tarinan eräästä Mannerheim-ristin ritarista, joka haavoittui hengenvaarallisesti jatkosodassa. Tullessaan tajuihinsa sotasairaalassa, ensimmäinen asia, mikä hänelle tuli mieleen, oli äidin opettama iltarukous: ”Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen, minne käynkin maailmassa, sinä olet hoitamassa. Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.” Hän jäi eloon ja toipui ja palasi vielä jopa rintamallekin.

Myöhemmin hänestä tuli hyvin tunnettu suomalainen, joka aina puhui siitä, miten hyvässä maassa me saamme asua. Hän eli lähes 100-vuotiaaksi, ja hänen nimensä oli Adolf Ehnroth.

Timo Huuhtanen

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: