”Herra, opeta minulle tiesi, johdata jalkani oikealle polulle”. Näin sanotaan Psalmissa 27.
Sunnuntaina 15.12. vihittiin Espoon hiippakunnassa kaksi pappia ja kolme diakonia. Tähän on tarvittu Jumalan johdatusta.
Meidän kaikkien vihittyjen matka vihkimyspäivään on ollut hyvin erilainen. Joku meistä on kuullut kutsun jo aiemmin, mutta ei ole ehkä rohjennut seurata sitä. Toinen taas on mahdollisesti tiennyt paljon selvemmin mitä kohti on menossa tai ainakin sen mitä haluaa tavoitella.
Minulla itselläni matka on ollut todella pitkä. On pitänyt kokeilla ja kokea monenlaista, ennen kuin tulin tietoiseksi siitä, mihin minua oikeasti kutsutaan.
Syksy on ollut mielenkiintoinen ja työntäyteinen. Ordinaatiokoulutus (vihkimykseen valmistava koulutus) on antanut kuitenkin tälle syksylle ihan uudenlaista syvyyttä. Meillä on ollut useampia tapaamisia ja kaikessa on saanut iloita vahvasta yhteenkuuluvuuden tunteesta. Järjestelyt ordinaatiota varten olivat todella upeat.
Ordinaatioon kuului hiljaisuuden retriitti, jonka nimi oli kuuntelen kutsumusta. Hiljaisuudesta voi löytää jotain aivan erityistä, jos vain uskaltaa pysähtyä kuuntelemaan.
Jumala on antanut meille jokaiselle oman kutsumuksen, oman tehtävän. Jumala kutsuu meitä niin ammattiin, kuin vanhemmuuteen, puolisoksi ja ystäväksi. Tuo kutsu ei tule välttämättä kello kaulassa kovalla metelillä. Retriitissä saimme todella pysähtyä pariksi päiväksi kuuntelemaan sitä, mitä Jumala on valmistanut meitä varten.
Kutsumuksen kuunteleminen ja varsinkaan seuraaminen ei ole aina helppoa. Mutta luottamus siihen, että Jumala on valinnut meidät tähän tehtävään, tähän hetkeen ja näiden ihmisten luo, tuo turvaa ja rohkeutta mennä eteenpäin. Vihkimys on juhlallinen päätös ja vahvistus tälle prosessille.
Jumala, ole sinä ohjaava tähti edelläni, hellä paimen takanani, nyt ja aina.
Siunattua joulun aikaa kaikille!
Raita