Me täällä Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan, että ihmisen usko on hänen yksityisasiansa. Jokainen voi harrastaa uskontoaan tai uskonnottomuuttaan omassa pirtissään tai kerrostaloyksiössään. Ei perus-Pertti paljon naapurin Taunon kanssa juttele uskostaan tai sen harjoittamisesta.
Vaan ehkä pitäisi. Se mihin uskomme määrittää mitä pidämme tärkeänä. Ja näiden arvojemme pohjalta me teemme päätöksemme ja ryhdymme toimeen.
Se mitä teemme, kun näemme kiusaamista työpaikalla tai samalla kadulla asuvan Hilma-mummon tutisevan pakkasessa tohveleissaan, koskee muitakin ihmisiä kuin vain minua.
Janne-Antti Latvala