Kerääjän näkökulmasta

Seison kaupan ovella yhteisvastuuliivi päällä ja lipas kädessä. Ihmisiä tulee ja menee kauppaan.

Äiti pysähtyy lapsensa kanssa antamaan rahaa. Lapsi on innoissaan kun saa pudottaa yksitellen kaikki kolikot lippaaseen. Ajattelen, että siinä samalla lapsi oppii antamisen mallia vanhemmaltaan.

Tuttu mies moikkaa ohi mennessään. Toinen tulee kysymään, että mikäs keräys tämä onkaan. Kolmas on huolissaan siitä, etten vain palellu ulkona seistessäni.

Pari nuorta miestä menee ohi ja toinen huikkaa toiselle, että laita se kaksi euroa keräykseen ja niin lippaaseen putoaa rahaa.

Vanha mies sujauttaa kauppaan mennessään setelin lippaaseen, ja samaan aikaan eräs nainen empii kehtaanko laitaa pientä kolikkoa keräykseen, kun hänellä ei ole enempää rahaa mukana. Päättää kuitenkin laitaa. Hyvä niin, pienistä puroista muodostuu suuri kokonaisuus.

Yhtäkkiä huomaan, että tunnin vuoroni on päättynyt. Aika meni yhdessä hujauksessa, ja lähden hyvillä mielin kotiin.

Mihin nämä kaupan ovella keräämäni rahat menevät? Tänä vuonna yhteisvastuukeräyksellä tuetaan saattohoitotyötä Suomessa ja alkuperäiskansojen parissa tehtävää ihmisoikeustyötä Guatemalassa.

Tiina Penttilä