Öisiä mietteitä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Öisiä mietteitä

Herään lauantaiyön pikkutunteina itsepintaiseen puhelimen pirinään. Kiirehdin puolinukuksissa vastaamaan, mutta en ole riittävän nopea ja soittaja ennättää lopettaa puhelun. Kotoa jo muuttanut tyttäreni on yrittänyt tavoittaa minua. Sekavin tuntein soitan hänelle takaisin, puhelin tuuttaa varattua. Valitsen numeron uudelleen ja uudelleen, sama varattu ääni.

Mikä on hätänä? Yön pimeydessä, kesken unien herätettynä, keksin monta kauhukuvaa tapahtumista. Ikuisuuksilta tuntuvan ajan kuluttua saan hänet viimein kiinni. Hämmästynyt tyttö vastaa, kuulen taustalta iloista puheensorinaa. Puhelimen näppäinlukko on pettänyt ja puhelin on soitellut omiaan.

Valvon kauan. Helpotus ei saa mieltä rauhoittumaan, eikä uni tule. Yöllä unettomana pimeys on mustaa eikä aurinko kultaa pilvenreunaa. Ajatukset ovat synkkiä ja ratkaisut tavoittamattomissa. Mitä epätoivoisemmin kaipaan unta, sen kauempana se väijyy. Työnnän pois mieleeni hiipiviä ratkaisemattomia asioita ja tekemättömiä töitä. Muistelen unen tuloa auttavia mielenrauhan tekniikoita ja huomaan pohtivani rukouksen yhtäläisyyttä niihin. Ristin käteni ja luovutan murheitani vahvemmille harteille.

Riitta-Liisa Hahtala

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: