Irtiotto arjesta
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Irtiotto arjesta

Vähintään kerran vuodessa minun pitää päästä leikkimään selviytyjää lähes autiolle saarelle. Yleensä käyn saarella aina syksyllä. En ole tosin ihan yksin, vaan olen siellä lasteni kanssa.

Saari on minulle hyvin rakas. Olen siellä viettänyt lähes kaikki lapsuuteni kesät. Saarella on mökki, jonka isäni on rakentanut tontille, jonka pappa aikoinaan osti. Mökkiin ei tule juoksevaa vettä, ulkohuussi on pihan perällä ja sauna on erillinen rakennus. Sähköt mökille tuli jokin aika sitten ja nekin lähinnä jääkaapin takia. Kaasujääkaappi oli todella oikutteleva tapaus ja toimiessaankin lähes aina noin 5 astetta liian lämmin. Ruoka valmistetaan edelleen kaasuhellalla tai ulkona muurikassa.

Saarella on muitakin mökkejä, mutta ”virallisen” mökkeilykauden päätyttyä siellä ei juuri liikettä näy. Koska paikka on todella saari, täytyy sinne mennä veneellä tai näin talvella hiihtää/luistella jäiden ylitse. Meren ylitys ei ole ihan pikkujuttu, paitsi kauniina ja tyynenä kesäpäivänä. Kauppaahan ei saarella tietenkään ole, vaan koko reissun ruokatarvikkeet kannetaan kotoa. Perillä on turha inistä, jos jotain on sattunut unohtumaan. On pärjättävä ilman.

Tämän kertomuksen ydin on siinä, että olen pohtinut taas mitä tekisimme hiihtolomalla. Minulla itselläni on kova polte päästä mökille. Haluaisin kokea jälleen sen tunteen, miten kihistään lähtövalmisteluja, mietitään mitä siellä syötäisiin, mitä kaikkea mukaan tarvittaisiin, millä ihmeellä ne kaikki sinne raahataan, mitä pakataan pulkkiin ja mitä reppuihin, seurataan säätilojen kehittymistä – tuleeko lisää lunta, pakkasta tai suojaa. Merellä voi säätila muuttua hyvinkin nopeasti ja arvaamattomasti. Kova pakkanen tai äkillinen lauhtuminen voi tehdä suuria railoja jäähän ja vesi nousta jään päälle vaikka se kantaisikin.

Alkuvalmistelujen jännityksen lisäksi odotan ehkä eniten sitä tunnetta, miten olemme päässeet autorantaan ja olemme valmiit ylitykseen. Matka näyttää toivottomalta ja reputkin painavat. Ehkä hieman kaduttaakin tehty lähtöpäätös. Ja kaiken urakan jälkeen herää toivo, kun saaren ranta häämöttää. Enää tuon pienen lahden ylitys ja sitten levätään. Levähdämme rantakallion juurella ja kaivamme kuumaa minttu-suklaakaakaota sekä eväsleipiä repusta. Miten hyvälle maistuukaan ulkona kovan urakan jälkeen. Pystyn melkein haistamaan sen tuoksun mikä lähtee pakkasessa hikiseltä iholta, lumisista toppavaatteista ja lämpimistä villakerroksista.

Lepohetken jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä. Luistimet on vaihdettu toppakenkiin ja tavarat vedetään mökille. Kun pääsemme sisälle, alkaa kova hyörinä vaikka kaikki on aivan väsyneitä. Työn jako on selvä. Isosisko alkaa järjestellä tavaroita jääkaappiin ja valmistautuu keittämään kahvia, kun pikkuveli tuo kaivolta ämpärillisen vettä. Äiti alkaa varovasti lämmittämään mökkiä ja saunaa. Aluksi täytyy pitää ihan pieniä tulia vain, jottei piipun muuri halkea.

Illalla silmäluomet lupsahtelevat lupaavasti jo ennen kahdeksaa. Ruoka on syöty, saunassa on käyty ja lumihangessakin piti pyörähdellä. Kukaan ei kaipaa Ipadia, kännykkää, pelikonsolia tai dvd-soitinta. Niiden olemassa olo tuntuu jo ihan vieraalta. Tosin isille pitää soittaa ja toivottaa hyvää yötä Jeesus myötä ja kaikille milloin millekin ötököille työtä.

Raskainta reissussa on matka takaisin. Kukaan ei haluaisi palata arkeen ja kiireeseen. Onneksi näitä mahdollisuuksia on edes joskus. Jos joku minulta kysyisi, että vaihtaisinko reissun esim. ulkomaanmatkaan tai nippuun seteleitä? Voin kertoa etten vaihtaisi. Helpommallakin voisi varmaan lomaansa viettää, mutta mikään ei voita täydellistä rentoutumisen tunnetta kunnon ponnistelun jälkeen.

Nyt kun sinä luet tätä, saatan olla juuri taistelemassa meren ylitse. Katson kuinka tuuli puhaltaa pitkin meren selkää pyörittäen lunta matkassaan. Tiedän sen, olen kohta perillä, Jumalan armosta.

Raita

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: