Lapsien toilailuja on hauska seurata. Tällä hetkellä on meneillään sellainen vaihe, jossa pojat vierailevat tiuhaan toistensa luona. Kun menen töistä kotiin, en voi tietää varmaksi millainen joukko taloa kansoittaa. Pojat ovat niin vikkeliä käänteissään.
Tiettyjä säännönmukaisuuksia näiden ihmisyksilöiden liikkeissä on kuitenkin havaittavissa. Jos jollain lapsista on pelipäivä, siis lupa pelata jollain laitteella suosikkipeliään, niin yllättäen kyseisenä päivänä hänen luokseen on tulossa useampikin kaveri kylään. Joitakin poikia näkee itse asiassa vain pelipäivinä. Joskus myös käy niin, että joku kaveri tulee käymään ja kohta ilmoilla on kysymys: ”Saadaanko pelata?”
Ystävyyttä on monenlaista. Yksi sellainen taitaa olla tämä ”peliystävyys”. Vai onko se hyväksikäyttöä, jos vierailee jonkun luona vain saadakseen pelata?
Missä menee ystävyyden ja hyväksikäytön raja?
Tämä kysymys ei koske vain lapsia. Välillä joudun pohtimaan samaa asiaa myös itseni kohdalla.
Janne-Antti "Jantti" Latvala
Pantsu 26.4.2014 19:05
Oot varmaan jutellut heidän kanssaan tästä(kin) asiasta - miten he kokevat tilanteen?
Niin ja se vastaus: kaikki pelaa!
J-A Latvala 28.4.2014 08:54
Itse olen kasvanut aikana jolloin tämä kaikki alkoi. Kiitos Commodore 64:n. Siksi olen kalkkis, ja pyrin rajoittamaan päivittäistä ruutuaikaa (tv+pelit). Pelit kehittävät kyllä motoriikkaa, mutta (ainakaan ko. pelit) eivät juuri kehitä sosiaalisia taitoja. Ne oppii vain toimimalla toisten kanssa.