- Minne sinä olet matkalla noiden kottikärryjen kanssa?, kuulen heleän lapsenäänen kysyvän. Samassa vierelleni ilmaantuu pieni poika, jolla on päässään sininen lippalakki ja selässään punainen reppu. Tätä poikaa en ole aiemmin nähnyt asuinalueellamme.
- Vien tämän jätesäkin tuonne roskikseen.
- Saanko tulla mukaan?
- Tule vain.
Perillä huomaan olleeni liian ahne - säkki on todella raskas. Minulla on vaikeuksia nostaa säkkiä ja samanaikaisesti pitää jätesäiliön kantta ylhäällä.
- Minä voin auttaa sinua, ilmoittaa poika ja avaa kannen puolestani.
Pudotan jätesäkin säiliöön ja sanon: "Kiitos avustasi".
- Ole hyvä, vastaa poika ja juoksee pois kadotakseen hetken kuluttua kulman taakse.
Tämäkin tarina on tosi ja tapahtui Tuusulassa huhtikuussa 2014.
Esko Makkonen
Arja- Annele Hml 12.8.2014 07:53
Esko 12.8.2014 10:29
Kaunis kertomus, joka voimaannuttaa pitkäksi aikaa...
Terv: Esko
Arja- Annele 13.8.2014 16:46
Siunausta ! T. Arja- Annele
Raili Mäkitalo 6.10.2014 20:53
Jumalanpalvelus aikoi olla lopuillaan, Oven takaa kurkisteli yksi lapsi ja toinenkin ja kolmas, neljäs ja viides.... Nousin ja menin ulko-ovelle kutsumaan lapsia sisälle asti, mutta he halusivat tulla myöhemmin. Palasin takaisin kirkon penkkiin istumaan. Mielessäni totesin, että nyt tapasin siis kirkon ovella vilkkaiden, jopa levottomien lasten seurassa monta enkeliä!
.- Lapset tulivat kaikenkaikkiaan kirkolle yllättäen. Emme tienneet, että he olivat saaneet jostain tiedon, että kirkolla on lager eli leiri. Nyt oli siis pian minun ja Larisan, joka on nyt uusin työtoverini ja tulkkini, mietittävä kuinka leirin sijasta edes pyhäkoulun saisimme pidetyksi.näille "reppasenkeleille".
Lopulta aikuisten jp:n jälkeen tuli hetki, jolloin saimme kutsua lapset "enkeleineen" sisälle. Heti syntyi kirkkosaliin elämää, tönimistä, kikatusta, liikettä ja juoksua.edestakaisin, mutta kun kun vaivoin saimme enintä vauhtia hiljemmäksi, niin lapset saivat" kysymyspussinsa" auki. Lasten sydän oli jostain syystä erityisen täynnä miksi-kysymyksiä. Lapset -erikoisten uutisten ja erikoisen eliympäristön muovaamina laittoivat meidät aikuiset tiukille! - Miksi naapurin mies kuoli, miksi Jumala ei auttanut sitä ja - ne ukraanalaiset tulevat tänne ja vievät naapurin nuorelta mieheltä työn jne. Hoh, hoijakkaa, kuin "viisaat" aikuiset olisivat olleet äänessä.
- Eipä jälkeenpäin voitu todeta muuta kuin sen, että miten herkkä onkaan lasten sismmässä oleva kylvömaa. Lapsellisten ja viisaiden aikuisten armoilla eli aikuisten asennemaailmassa nämä kairojen lapset kasvavat! -Ja kuitenkin näilläkin "reppasenkeleillä" on omat enkelit, "jotka näkevät aina minun Taivaallisen Isäni kasvot"
- Olisi siis parempi, että suostuisimme olemaan lapsenkaltaisia vaikkei oltaisikaan lapsellisia. Rukoillaan toinen toistemme puolesta ja rukoillaan lasten puolesta, jotta mahdollisimman moni saisi kohdata armahtavan ja huolta pitävän Jumalan ja Jeesuksen sekä uskoa, että enkeleitäkin on. Näin jaksamme paremmin tämän karun maailman lainalaisuuksien keskellä aina Taivaan Isän kotiin saakka Jeesuksen täytetyn sovitustyön tähden. Epätäydellisyys silloin katoaa ja taivaan enkeleillä on ilo yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen kuin yhdeksästäkymmenestä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
Esko 11.10.2014 12:31