Illan hämyssäkin se laulaa
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Illan hämyssäkin se laulaa

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa
Koivut ovat kauneimmillaan, ja tuomet jo kukassa. Ympärillä on uskomaton vihreyden kirjo. Heinät ja nurmi kasvavat pituutta melkein silmissä. Myös siemenet kasvuharson alla alkavat itää, ja isommat taimet kasvattavat jo toisia lehtiä. Niin nopeasti kaikki tapahtuu, että perässä ei meinaa ehtiä.

Taas linnut laulujansa visertää kauniisti
Ruisrääkän rätinä ja satakielen sointuva laulu, kaksi ääripäätä, joiden väliin mahtuvat kaikki muut keväiset laulajat sävelkulkuineen. Luonnon sinfoniaa, johon ajoittain ihan luontevasti liittyy myös koiran haukuntaa ja ihmisten kevättöiden ääniä. Tämä on maaseudun ääniympäristö, johon korva on tottunut. Illan hämyssäkin se vielä räksättää, tuo uusi tuttavuus ruisrääkkä.

Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon
Sieltä se kumpuaa – tuttu suvivirsi – muistin sopukoista. Taitaa mennä jopa neljä säkeistöä ilman virsikirjaa. Tuota virttä on tullut laulettua joka kevät lapsuudesta lähtien, ja lauletaanhan sitä edelleenkin. Itse asiassa, virttä on laulettu Suomessa jo yli 300 vuotta. Se liitettiin vuonna 1701 suomenkieliseen virsikirjaan. Suurten nälkävuosien 1695-1697 jälkeen lämmin kevät, joka mahdollisti sadon saamisen, oli valtava kiitoksen aihe.

Ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on
Onko keväällä helpompi kiittää ja olla kiitollinen kuin muina vuodenaikoina? Ehkäpä niin. Lämpö, valo ja luonnon herääminen sulattavat kohmeen ja jännityksen myös sielusta ja ruumiista. Ympärillä näkyy iloisia ilmeitä ja kiitollisuutta. Seurakunnan jumalanpalveluksessa kiitetään Jumalaa yhdessä. Siellä voi omalla äänellä ja koko persoonalla liittyä kiitosvirteen. Jumalanpalvelus on juuri sitä varten.

Erja Hartala

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: