Suvivirsi soi (luojan kiitos) ja koululaiset kirmasivat kesälomalle. Meidän perhe ei taida olla ainut, joka on tuskaillut keväällä, miten pienten koululaisten kesäloma järjestetään. Me vanhemmat olemme töissä, ja on ihan selvää, ettei kaikkia lomia pystytä jaksottamaan niin, että toinen olisi kotona. Ja toisaalta, onhan se ihanaa, jos pystytään olla muutama viikko koko perhe yhdessä lomalla.
Tämä on meidän ekaluokkalaiselle ihka ensimmäinen koulusta saatu kesäloma. Isommalle tämä on jo kahdeksas ja rippikoulukesä. Jännittävää! Ainakin äidin mielestä, ja jotenkin todella liikuttavaa… Miten se noin kerkesi kasvaa? Rippikoulun ajaksi on nuoremmalle keksittävä jotain ihan omaa puuhaa. Onneksi on mahdollisuus pienemmälläkin lähteä lyhyelle leirille, ja sitä ennen on muutamia kavereita naapurustossa, joten kaipa ne päivät siinä kuluvat leikkiessä. Juhannuksesta helpottaa kun oma loma alkaa.
Lomaa osaa kyllä tällä hetkellä todella arvostaa. Olen ollut opiskelijana useamman vuoden, joka on tarkoittanut sitä, että kesät on oltava töissä. Noin viiteen kesään, ei minulla ole ollut varsinaista lomaa, kuin satunnaisia päiviä tai joku palkaton viikko. Nyt peräti neljä viikkoa tuntuu todella ruhtinaalliselta.
Seuraava stressin aihe onkin se, osaanko nyt tämän ansaitun lomani käyttää oikein. Mitä oikeasti haluan tehdä lomallani, jotta oloni tuntuu levänneeltä ja raikkaalta taas palata työhön loman jälkeen. Ensin siis voi murehtia miten lomat järjestetään ja kun asia selviää voi murehtia miten lomansa viettää. Jos ei murehtiminen vielä riittänyt, niin murehditaan jo etukäteen että loma loppuu kuitenkin liian aikaisin.
Eipä sentään! Nautitaan Suomen kesästä ja lomista ja lomattomuudesta ja kaikesta siltä väliltä. Kesä on ihanaa aikaa, ja jos aurinko paistaa niin työkin sujuu hymy huulilla.
Hyvää kesää kaikille!
Raita