Hikeä ja kyyneleitä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Hikeä ja kyyneleitä

Sammaloitumisen hidastamiseksi ilmoittauduin näyttelijäksi kesäteatteriin. Siitäkin huolimatta, että olin viimeksi esittänyt tonttua kansakoulun joulujuhlissa ja että kaikki kolleegani olivat minulle entuudestaan tuntemattomia.

Värikästä sakkia - nuorimmat hädin tuskin selvinneet vaipoistaan, kun taas meikäläinen kohta siinä iässä... Ensin piti opetella vuorosanat (onneksi vain 50), sen jälkeen yrittää muistaa sanoa ne oikeassa paikassa ja siten vielä koettaa näytellä!

Yhdessä koimme epäuskon ja -toivon hetkiä, mutta onneksi myös naurua ja onnistumisen hetkiä piisasi. Lapsuksia sattui kaikille, mutta niitä ei jääty märehtimään. Tavoitteena oli uskaltaa heittäytyä täysillä tekemisen pyörteisiin. Yleisön reaktioista päätellen onnistuimme välittämään katsojille iloa - ja kenties myös ajattelemisen aihetta.

Erään näytöksen jälkeen jäin miettimään, että löytäisinköhän seurakunnasta vastaavaa kokemusta? Yhteinen päämäärä, jonka saavuttamiseksi joutuu ponnistelemaan yhdessä muiden samaan tavoitteeseen sitoutuneiden kanssa? Itsensä tarpeelliseksi kokemista? Kannustusta? Ja nauttimista siitä, mitä tekee?

Esko Makkonen

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: