Halla vei viljan
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Halla vei viljan

Minulla oli ilo olla oppaana Järvenpään koululaisille, kun kaikki seiskaluokkalaiset kulkivat kulttuuripolun Tuusulanjärven taiteilijoiden asuinsijoille. Kohteet olivat Kallio-Kuninkala,
Ainola, Suviranta ja  Ahola. Minun osalleni tuli Suviranta ja Eero Järnefelt.

Kun suunnittelimme tätä matkaa koululaisille, niin ajattelin, että kuinka saan seiskaluokkalaisen kiinnostumaan yli sata vuotta sitten asuneen taiteilijan elämään ja sen vaikutuksiin Suomen historiassa? Onneksi minulla on lapsenlapsi Teemu, samanikäinen, jonka vapaa-ajan täyttää jalkapallo. Mitä kertoisin hänelle? Kuinka lähestyisin tämän asian kanssa. Se auttoi. Otin Teemun kuvainnollisesti silmieni eteen ja kerroin asiasta hänelle.

Oli ihana elokuun päivä. Aurinko paistoi, ja oppilaat kulkivat polkupyörillä 20-50 hengen ryhmissä, iloisina ja riemua täynnä.

Minulla oli Suvirannan nurmikolla staffli –maalausteline, jossa taiteilija pitää maalattavaa kangasta. Ehkä joku näki tällaisen ensimmäisen kerran. Suvirannan pihapiiri oli kaikille koululaisille kohde, jossa he eivät olleet koskaan ennen käyneet. Hyvä.

Minulla oli stafflissa kolme kuvaa. Ensimmäisenä oli kopio taulusta, jossa Eero Järnefelt oli kuvannut hänelle mieluisia asioita Suvirannan rannalta. Siinä näkyy silkkiuikku ja rentukoita. Tätä kuvaa käyttäen saatiin kaikkien tiedoksi Järvenpään nimikkolintu silkkiuikku, joka edelleen nähdään Tuusulanjärvellä ja nimikkokukka, joka ei ole rentukka mutta keltainen, ja kasvaa keväisin Suvirannan pihalla keltaisenaan eli keltavuokko.

Toisena oli valokuva, joka on otettu Suvirannan ateljeerissa. Pianon vieressä on pyhäpukimissa taiteilijayhteisön lapsia piano-laulu-tanssitunnilla. On Eva ja Ruth Sibelius, Antti Aho, Leena Järnefelt, Paloheimon poikia jne. Tässä kohtaa oli hyvä kertoa, kuinka siihen aikaan oli kotikouluja ja taiteilijayhteisön lapset opiskelivat eri asioita eri kodeissa.

Kolmantena kuvana minulla oli mukana Kaski (toiselta nimeltä tunnettu Raatajat rahan alaiset) taulun kopio. Näytin kuvaa ja kysyin oliko kukaan nähnyt sitä ennen. Aika moni oli nähnyt ja muisteli, että se on jossain koulun kirjassa. Eero Järnefelt on maalannut taulun ollessaan itse kolmekymmentävuotias. Taulu on maalattu 1893. Sinäkin vuonna halla vei viljan. Kerroin, että Eero Järnefelt, joka asui tässä talossa, on maalannut tämän taulun.

Ai, onko se tuolla istumassa? Talon nykyinen isäntä, Juhani Kolehmainen istui talon edessä ja oli tuonut koululaisille omenoita. Hänen isoisä oli Eero Järnefelt. Palattiin oikeaan kohtaan historiassa.

Kerroin, että tässä kuvassa pohjois-savolaisen talon ihmiset ovat kaskeamassa metsää pelloksi. Kuvassa on etualalla tyttö, teidän ikäisenne, Johanna Kokkonen. Kysyin, ihmetyttääkö tässä kuvassa mikään? Monessakin ryhmässä pojat sanoivat, että tyttö on raskaana. Kerroin heille, että tämä tyttö ei ole raskaana mutta hän on joutunut syömään pettuleipää koska viljaa ei ole riittänyt kaikille tarpeeksi ja hänen vatsa on turvoksissa tästä syystä.

Sitten alkoi kysymysten tulva: Mitä on pettuleipä? Mitä on kaskeaminen? Ai asunut tässä talosa?

Jatkoimme taulun tutkimista ja kerroin, että alkuperäinen taulu on Ateneumissa ja se on iso, puolitoista metriä joka suuntaan. Taulu on maalattu ulkona, tulevan pellon reunalla. Kerroin myös, että Johanna Kokkonen olisi varmaan halunnut päästä kouluun, jos sellainen olisi ollut kaikkien ulottuvilla.

Tämän jälkeen ei ollut vaikea kävellä Suvirannan pihapiirissä ja ihmetellä melkein satavuotiaita tammia, joiden paksut oksat houkuttelivat poikia kiipeämään. Järvelle tähyiltiin, jos siellä vaikka näkyisi silkkiuikkuja. Ja moni olisi halunnut mennä tutustumaan taloon sisälle. Kaikki olivat oppineet tietämään Järvenpään nimikkolinnun ja kukan. Oppimisen halua ja kiinnostusta oli selvästi liikkeellä.

Päivän päätteeksi ajatukseni olivat tuossa taulussa ja siinä, kuinka se pysäytti tämän päivän koululaisen, jolla on ruokaa yllin kyllin joka päivä. Niin paljon, että sata vuotta sitten kansa söi jouluna niin hyvin kuin me nyt joka päivä. Annoin heille kotiläksyksi googlata pettuleipä
ja kaskitaulu. Iloiset koululaiset lupasivat.

Mitähän Eero Järnefelt maalaisi tänä päivänä? Annoin ajatuksen lentää ja ajattelin, että ehkä hän näkisi mikä tässä päivässä pysähdyttää ja mikä pitäisi saada ihmisten tietoisuuteen. Olisiko se esim. yksinäinen, syrjäytynyt nuori ihmismassan keskellä, yksin, vatsa turvonneena roskaruoasta, jota hän syö yksinäisyyteen. Ajatus kummitteli mielessäni, ja sitten halusin ajatella kuinka paljon asiat ovat menneet eteenpäin sadassa vuodessa. Kaikki pääsevät kouluun, suomalainen kouluruokailu on maailman parasta, silkkiuikut pesivät edelleen Tuusulanjärvellä, ja keltavuokot kukkivat keväällä minunkin pihapiirissäni. Tuusulan nimikko puu on pihlaja, joka hehkuu tänä syksynä erityisesti ja nimikkolintu on satakieli. Nämäkin aiheet pysähdyttävät. Mitä kaikkea niistä voisikaan kertoa?

Paljon on kiitoksen aihetta.

Leena Jäntti

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: