Kotikäynneillä
Tekstikoko: -2 -1 0 +1 +2 +3

Kotikäynneillä

Olen jälleen parin kuukauden työjaksolla Etiopian Dessiessä Etiopian Mekane Yesus-kirkon vammaistyön parissa. Työ aloitettiin kolme vuotta sitten. Alueella on paljon eri tavoin vammaisia ihmisiä, ja he ovat yleensä kaikista köyhistä köyhimpiä. Kehitysmaaoloissa ei ole järjestettyä sosiaaliturvaa. Vain harvat vammaiset lapset pääsevät kouluun, vaikeavammaisista ei kukaan.

Köyhyys ja toivottomuus panee ihmiset tekemään epätoivoisia tekoja. Vammaistyön henkilökuntamme kuuli yhdestä vaikeasta tilanteesta Kombolchan kaupungissa. Siellä oli kaupungin virastotalon portille jätetty erittäin vaikeasti vammainen poika. Poika ei osaa kävellä eikä puhua. Kukaan ei tiedä, mistä hänet sinne oli tuotu ja miten. Hänen nimeään ei tiedetä. Hän on havaintojeni perusteella noin 13-15-vuotias. Pojalle on yritetty löytää jotain majapaikkaa. Kukaan ei suostu ottamaan tällaista lasta hoiviinsa. Hänet on nyt sijoitettu erään naisen asuntoon kaupungin viranomaisten toimesta. Naisella ei ole mitään työtä tai tuloja. Hänellä on lisäksi psyykkisesti sairas sisar hoidettavanaan. Sisar välillä karkailee kaupungille ja joutuu vaaratilanteisiin. Teimme kotikäynnin ja näimme pimeän, maalattiaisen asunnon, jossa ei ole yhtään huonekalua, vain pari patjaa lattialla. Nämä kaksi hoidon tarpeessa olevaa ihmistä makasivat lattialla. Sairas sisar katseli meitä peiton alta peloissaan ja epäluuloisena. Vaikeasti vammainen poika kiljui riemusta meidät nähdessään. Nainen oli ihmeen rauhallinen kertoessaan omasta tilanteestaan. Emme tiedä, miten hänet oli saatu suostuteltua ottamaan poika hoitoonsa.

Mietin, mitä mahdollisesti on tapahtunut. Ajattelen, että pojan äiti on ehkä kuollut, ja sukulaiset eivät halua poikaa hoitaa, tai sitten äidin voimat ovat kertakaikkiaan loppuneet. Usein vaikeavammaisten lasten isät kaikkoavat perheistä, ja vastuu kaikesta jää äidille.

Kotikäynneillä Dessien kaupungissa olemme todenneet, että muualla hyviksi apuvälineiksi sopivat pyörätuolit voivat olla näissä oloissa käyttökelvottomia. Puolen vuoden sisällä valtion ylläpitämä fysioterpialaitos on jakanut monille tarvitsijoille pyörätuoleja ulkomaisen avun turvin. Netsanet Eshetu on 4-vuotias pieni tyttö, joka asuu korkealla vuorenrinteellä Dessiessä. Korkeuseroa asfalttitielle on noin 150 metriä. Rinne on äärimmäisen jyrkkä, polkua on vaikea kulkea ilman minkäänlaista kantamustakin. Tyttö on saanut pyörätuolin, mutta ei voi sitä käyttää, koska talossa ei ole pihaa eikä polulla ole mitään mahdollisuutta sitä käyttää. Lisäksi koti on niin pieni, ettei tuolia voi sielläkään hyödyntää liikkumiseen. Netsanetilla on ollut synnynnäinen selkäydinkohju, joka on leikattu. Samalla hänen hermostonsa on vahingoittunut siten, että hän ei pysty kävelemään eikä kunnolla pidättämään virtsaansa. Muutoin hän on iloinen pieni tyttö.

Pirkko Nummela
 


Pirkko Nummela on Tuusulan seurakunnan nimikkolähetti Suomen Lähetysseuran kautta. Hän toimii kiertävänä lähetystyöntekijänä ja vammaistyön asiantuntija Etiopiassa.

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät ovat pakollisia
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: