3/2024 Abraham ja Saara

Heippa ja tervetuloa kevään viimeiseen verkkopyhäkouluun!

Kirjoittelen tätä ja samalla katselen ulos: aurinko paistaa ja yhtäkkiä on luonto alkanut vihertää. Kevät on tullut ja jotkut haluaisivat sanoa, että vihdoinkin.

Nyt on kiva lähteä ulos, kun ei tarvita niin paljon ulkovaatteita. On mukava katsella, miten pikkuhiljaa luonto alkaa heräillä ja pian on jo kesä.

Äitienpäiväkin oli ja mietinkin, että kävittekö poimimassa äidille valkovuokkoja? Valkovuokot ovat lempikukkiani ruusujen lisäksi. Mikä on sinun lempikukkasi?

Tämän pyhiksen aiheena on Aabraham ja Saara; heidät löydät Vanhasta testamentista.

You Tubesta löytyy video ja olen myös liittänyt tähän mukaellun kertomuksen heistä.

Tästä pääset kysymyksiin ja vastauksiin kertomuksesta. Ethän katso vastauksia ennen kuin olet yrittänyt vastata kysymyksiin itse!

Tästä voit ladata värityskuvan ja tästä askarteluohjeet.

Haluan toivottaa teille kaikille oikein ihanaa kevättä ja siunattua kesää!

Syksyllä on odotettavissa joitakin muutoksia, mutta niistä lisää myöhemmin.

Ystävällisin terveisin Maarit

Abraham ja Saara lyhenneltynä Raamatusta

Jumala sanoi Abramille: »Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti, niin minä otan sinut liittoon kanssani ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham. Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan, jossa nyt asut muukalaisena, ja minä olen myös sinun jälkeläistesi Jumala.»

Jumala sanoi vielä Abrahamille: »Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak.» 
Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois.

Kerran Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. Hän sanoi: »Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo.» He sanoivat: »Hyvä on, tee niin.»
Abraham toi tuoretta voita, maitoa ja palvelijan valmistaman vasikan, asetti ruoan vieraittensa eteen ja jäi puun alle seisomaan ja palvelemaan heitä heidän syödessään.

Miehet kysyivät Abrahamilta: »Missä on vaimosi Saara?» Hän vastasi: »Tuolla teltassa.» Silloin yksi heistä sanoi: »Ensi vuonna minä palaan sinun luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin on vaimollasi Saaralla poika.» Mutta Saara oli hänen takanaan teltan ovella kuuntelemassa. Abraham ja Saara olivat jo vanhoja ja ikääntyneitä, eikä Saara voinut enää saada lasta. Siksi Saara naurahti itsekseen. Silloin Herra kysyi Abrahamilta: »Miksi Saara nauroi? Miksi hän ajatteli: ’Voisinko minä todella vielä synnyttää, vaikka olen näin vanha?’ Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna minä palaan luoksesi tähän samaan aikaan, ja silloin Saaralla on poika.» Saara väitti: »En minä nauranut», sillä hän oli peloissaan. Mutta Herra sanoi: »Saara, kyllä sinä nauroit.»

Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut. Pojalleen, jonka Saara oli synnyttänyt, Abraham antoi nimeksi Iisak. Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. Saara sanoi: »Jumala on antanut minulle aiheen iloon ja nauruun, ja jokainen, joka tästä kuulee, iloitsee ja nauraa minun kanssani.»