Kellokosken Kappelikuoron jäsenet ovat liittyneet kuoroon monista eri syistä. Tarja Torvinen liittyi kuoroon vuonna 1994, kun hän huomasi äänialansa madaltuvan. ”Ilman kuoroa olisin varmaan viskibasso”, sopraano nauraa. Ääniharjoitukset myös auttoivat Tarjan ääntä kestämään työssä päiväkodissa. Vuonna 2021 mukaan tulleelle Nina Alivirralle Kappelikuorossa laulaminen tuntuu puolestaan ympyrän sulkeutumiselta, sillä hän lauloi nuorena samassa kirkossa. Kuoron pitkäaikaisin jäsen Pentti Mikkonen on ollut mukana jo kuoron perustamiskokouksessa. Vaikka hänellä on ollut laulamisesta taukoja, kuoron yhteisöllisyys ja jatkuvuus ovat olleet Pentille merkityksellisiä.

Nina kuvaa kuoroa paikkana, jossa ”nauru raikaa ja laulu tuo yhteen”. Myös surua on koettu yhdessä. Pentti Mikkonen muistaa erityisesti messun, jonka alussa tuli tieto erään kuorolaisen menehtymisestä. Messussa tuntui hänen mukaansa edesmenneen läsnäolo yhdistävänä voimana. Tarja muistaa kuinka laulu taukosi hiljaiseen hetkeen Estonia-onnettomuuden muistoksi. ”Kuoro ei ole vain laulua, vaan se on yhteisö, jota ei ole tehty, vaan joka on syntynyt”, hän toteaa.

Kappelikuoroa ovat vuosien varrella johtaneet useat kanttorit, ja Pentin mielestä kuoro on aina ollut johtajansa näköinen. Kuoron aiemman johtajan Maija Vuorisen motoksi Tarja mainitsee ’jos ei talenttia, niin spirittiä’. ” Tämä periaate on Ninan mukaan yhä kuoron kantava voima ja jokainen, joka kuulee laulun kutsun, on tervetullut, oli sitten kokenut tai aloittelija. Nykyinen kuoronjohtaja, kanttori Antti Vilkko, on Tarjan mukaan tuonut ohjelmistoon uusia, viihteellisiä ja rytmillisiä kappaleita, mikä tarjoaa kuorolaisille uusia oppimismahdollisuuksia.

Energinen ’Jumala rakastaa maailmaa’-kappale kuuluu haastattelun taustalla ja Nina kertoo, että se on yksi kuoron suosikkikappaleista. ”Se on iloinen ja menevä, ja se kuvaa hyvin koko kuoron henkeä”, Nina tiivistää.